Tämä kissa-sivusto on uudistettu 7.4.2010
Ihania löytöjä - meillä on nyt jo neljä (4) kotikissaa. Apua, kun ihanaa. Meidän kaksi ensimmäistä kissaa Juppi ja Viivi ovat aikoinaan löytyneet Keravalta hylättyinä. Mikä lie joissain ihmisissä vikana, kun eivät viitsi huolehtia lemmikeistään? Tiitu on Mäntsälän navetasta löydetty ja kirveeltä pelastettu pentu. Pörri-poika on löytynyt vuoden ikäisenä Kellokoskelta, kaltoin kohdeltuna ja todella häiriintyneenä. Ja tämä neljäs on sitten vihdoin se vihonviimeinen. Meille ei enää mahdu enempää katteja!
|
|||||||||
|
Kyllä tämä neljän kissan
tiimi rulettaa sittenkin kai jotenkin
Voihan kissan pissa sentään Olin yksi kerta lähdössä kauppaan ja huomasin sitten vasta kaupan kassalla, että kas, kun laukun avatessa haisee kissan pissalle. Laitoin laukun oitis kiinni ja paikoilleni jähmettyneenä, ettei laukku lemahtele, ojensin pankkikorttini hieman kosteanoloisesta lompakosta kassaneidille. Onneksi kortti oli kuiva. Piti pestä lompakko, laukku ja kaikki muu mahdollinen. Juppi oli suuttunut minulle, että taasko lähdet jonnekin ja niinpä se oli lorauttanut pisut kassiini, kun olin sen hetkeksi laskenut eteisen lattialle. Seuraavan kerran, eräänä aamuna, se lorotti suoraan uuteen kävelykenkääni, ilmeisesti ajatuksenaan, että nyt et kyllä mene töihin. Onneksi huomasin ajoissa tilanteen ja sain äkkiä huuhdeltua kengän ilman sen kauheampia aromeja. Mutta unohdin taas eräänä päivänä kävelykengät vaatekaapin ulkopuolelle ja sitten oli toisen kävelykengän vuoro. Nyt ne ovat sitten tasaparit. Molemmat terästetty kissan pissalla. Eipä sukkamehut haise, vaan kissan mehut. Se vaan harmittaa, että tykkäsin niistä kengistä... Mutta Jupilla on erehtymätön maku. Se ei pitänyt niistä, ja se niistä kengistä sitten. Juppi näyttää määräävän tahdin. -Onks kellään tiedossa kissakuiskaajaa? No, olen ostanut taas kissan naamaferomonia apteekista ja toivon nyt, että se vaikuttaisi Jupin mielialaan positiivisesti ja nämä pisuttelut tästä vähenisi.
Viikko sen jälkeen, kun Tiitu oli tullut meille elokuussa 2005, saimme Juppsguardista ilmoituksen vielä yhdestä kodittomasta pikku vesselistä. Meidän kotikissakiintiömme oli silloin jo täynnä, mutta anopilla oli kissan kokoinen paikka kotonaan. Niinpä kävimme katsomassa sitä pientä mustaa petoa. Se oli niin railakas luonne, että päätimme oitis, jos kukaan ei ilmoittaudu sen omistajaksi, tuosta pikkumustasta jaguaarista tulee anopin riemu. Viikon päästä se pikkumusta sitten tuli meille kylään muutamaksi päiväksi. Tiitulla olikin tosissaan tekemistä, että pääsi sitä hetkeksi karkuun. Tiitulla paloi roppu kahdessa minuutissa, niin paljon liikaa energiaa tuossa mustassa katissa. Olihan se sen verran rähjä pikku otus. Mutta sehän vain halusi leikkiä ja leikkiä ja leikkiä ja durasel vaan jauhaa... Kunnes se pieni musta nukahti lähes kesken juoksun. Huh huh. Neljän päivän jälkeen se lähti anopin helmaan ja siellä se on Siilinjärvellä tänäkin päivänä ja koko kylä tietää, ettei se ole ihan tavallinen katti, vaan ainakin joku marakatti. Siitä on tullut kirjaimellisesti todellinen anopin Mussukka ja lellikki. Hyvä niin. |
|||||||||