Meidän kaksi ensimmäistä kissaa Juppi ja Viivi ovat aikoinaan löytyneet Keravalta hylättyinä. Mikä lie joissain ihmisissä vikana, kun eivät viitsi huolehtia lemmikeistään? Tiitu on Mäntsälän navetasta löydetty ja kirveeltä pelastettu pentu. Pörri-poika on löytynyt vuoden ikäisenä Kellokoskelta, kaltoin kohdeltuna ja todella häiriintyneenä. Ja tämä neljäs on sitten vihdoin se vihonviimeinen. Meille ei enää mahdu enempää katteja!

Juppi tuli meille 10.4.2004 > (Lisää juttuja Jupista linkin takaa)   Se olisi todennäköisesti rodullisen määrityksen mukaan ihan puhdas norjalainen metsäkissa. Joku oli vaan kyllästynyt siihen sen tultua aikuiseksi ja se oli heitetty keskellä talvea pakkaseen. Se oli luurangonlaiha meille tullessaan. No, se ei ole enää ongelma; pulska poika.   ... ... Juppi sai nimensä siitä, että se on niin komea ja hieno poika. Se tykkää hienostella ja käveleekin niin arvokkaasti. Haimme sen eläinhoitolasta nimeltä Juppsguard. Eli siitä tuli inspiraatio Juppi-nimestä hienolle pojalle. Tosin vasta myöhemmin totesimme nimen olevan myös Juppsguardin omistajien sukunimi. Toivottavasti niin hyvän nimen antaminen myös meidän Jupillemme ei heitä haittaa? Nykyään he Juppimme nimestä jo tietävätkin. Juppi tuli meille 10.4.2004 noin 2 vuoden ikäisenä.   Viivi tuli meille 7.2.2005 > (Lisää juttuja Viivistä linkin takaa)   Väritykseltään se on kilpikonna. Se vaikutti nuorempana aika paljon suklaakilpikonna väritykselliseltä burmalta. Kun se kasvoi, niin kävi selväksi, että vaikka siinä on vahvasti itämaisuutta ja burmankissan piirteitä ja muotoja, niin se on sekarotuinen. Se on erikoisen hauska pakkaus.   ... ... Sillä oli jo hoitopaikan antama nimi Ruusu, mutta aloimme pian kutsua sitä Viiviksi, koska sen naukuminen kuulosti meistä kuin se sanoisi: "Vii, vii." Nykyisin se puhelee tosi paljon ja usein. Kun se huomaa että mennään saunaan se alkaa hoputtaa sinne menoa vinkumalla että tulkaa jo. Se saunoo kunnon löylyissä aina mukana ja läträä järvessä mahaansa myöden, oli kylmä tai kuuma. Viivi tuli meille 7.2.2005 alle vuoden ikäisenä.     Tiitu tuli meille 31.7.2005 > (Lisää juttuja Tiitusta linkin takaa)   Tiitu on löytynyt jostain Mäntsälän navetasta, kun talon isäntä oli menossa kirveellä listimään navetasta löytyneitä pentuja. Kirjaimellisesti viimeisellä hetkellä pennut oli pelastettu kovalta kohtalolta. Eläinrakas ihminen otti ne saman tien hoiviinsa ja etsi niille kodit. Niinpä tämä Tiitu päätyi lopulta meille. Se on vastustamattoman ihana itikka!   ... ... Tiitu tai Iitu sai nimensä... Mistä lie? Ehkä siitä, kun se ääntelee kuin kumilelu: "Diiduu, diiduu". Tiitu ei kuitenkaan ole mikään perinteinen maatiainen ja siinä on havaittavissa jotain perimää jostain jalostetummasta kissarodusta. Tiitu on tavanomaista paljon pienempi ja sirompi, hyvin kaunis ja sulavalinjainen neiti. Tiitun turkki on lyhytkarvaista ihan aavistuksen pidempi joten sen olemus on siten hieman pehmoisen pörröinen. Tosin meille on ihan sama kaikki näiden kotikissojen sukujuuret. Niitä ei selville saa eikä sillä ole merkitystä. Hyviä kissoja. Tiitu tuli meille 31.7.2005, noin 2 - 3 kk:n ikäisenä. Pörri tuli meille 21.12.07  > (Lisää juttuja Pörristä linkin takaa)   Haimme tähän soppaan vielä neljännen kissan. Haimme Pörrinkin eläinhoitolasta nimeltä Juppsguard. Pörri oli löytynyt Kellokoskelta hylättynä. Kun ensin kävimme sitä katsomassa, harmaa kissa vaikutti iloiselta, uteliaalta ja kiltiltä. ... ... Pörri näytti alkuun vähän likaiselta, sotkuiselta ja takkuiselta, mutta silti jotain mukavaa sen olemuksessa näytti olevan. Niinpä yhden yön harkinnan jälkeen soitin Juppsguardiin ja kerroin, että otamme kissan, kun sen vaadittu parin viikon säilytysaika on täynnä. Hoitolassa meille sanottiin, että se on tyttökissa ja uskoimme sen mukisematta. Mutta tänään, 19.1.08, pesin sen takapuolen ja tuuhean karvapehkon seasta löytyikin yllätys... Se onkin kastroitu poika. Että sellaista! Meillä onkin nyt Pörri-poika. Pörri tuli meille 21.12.2007 noin 8-10 kk ikäisenä.

Kyllä tämä neljän kissan tiimi rulettaa sittenkin kai jotenkin

Marraskuu 2008
Kaikenlaista hässäkkää on ollut ja kyllä tällä hetkellä tuntuu, että nyt nämä jotenkin toimivat tiiminä. Paitsi, että Pörri on aika karsea räyhääjä välillä.

Voihan kissan pissa sentään
Joku meillä kuitenkin osoittaa mieltään ja pissii vessan matolle aina kun silmä välttää ja epäilen Juppia. En sitten laita vessaan mattoa ollenkaan, sillähän siitä pulmasta pääsee. Ellei sitten se keksi muuta paikkaa kiukutteluun, kuten taannoin eräät kävelykenkäni saivat Jupin kiukuttelusta osansa, niin ja käsilaukkuni.

Olin yksi kerta lähdössä kauppaan ja huomasin sitten vasta kaupan kassalla, että kas, kun laukun avatessa haisee kissan pissalle. Laitoin laukun oitis kiinni ja paikoilleni jähmettyneenä, ettei laukku lemahtele, ojensin pankkikorttini hieman kosteanoloisesta lompakosta kassaneidille. Onneksi kortti oli kuiva. Piti pestä lompakko, laukku ja kaikki muu mahdollinen.

Juppi oli suuttunut minulle, että taasko lähdet jonnekin ja niinpä se oli lorauttanut pisut kassiini, kun olin sen hetkeksi laskenut eteisen lattialle.

Seuraavan kerran, eräänä aamuna, se lorotti suoraan uuteen kävelykenkääni, ilmeisesti ajatuksenaan, että nyt et kyllä mene töihin. Onneksi huomasin ajoissa tilanteen ja sain äkkiä huuhdeltua kengän ilman sen kauheampia aromeja. Mutta unohdin taas eräänä päivänä kävelykengät vaatekaapin ulkopuolelle ja sitten oli toisen kävelykengän vuoro. Nyt ne ovat sitten tasaparit. Molemmat terästetty kissan pissalla. Eipä sukkamehut haise, vaan kissan mehut. Se vaan harmittaa, että tykkäsin niistä kengistä... Mutta Jupilla on erehtymätön maku. Se ei pitänyt niistä, ja se niistä kengistä sitten. Juppi näyttää määräävän tahdin. -Onks kellään tiedossa kissakuiskaajaa?

No, olen ostanut taas kissan naamaferomonia apteekista ja toivon nyt, että se vaikuttaisi Jupin mielialaan positiivisesti ja nämä pisuttelut tästä vähenisi.

Anopille meni pieni, musta ja tosi villi otus (Anopin Mussukka)

Mussu		Tiitu ja Mussu

Viikko sen jälkeen, kun Tiitu oli tullut meille elokuussa 2005, saimme Juppsguardista ilmoituksen vielä yhdestä kodittomasta pikku vesselistä. Meidän kotikissakiintiömme oli silloin jo täynnä, mutta anopilla oli kissan kokoinen paikka kotonaan. Niinpä kävimme katsomassa sitä pientä mustaa petoa. Se oli niin railakas luonne, että päätimme oitis, jos kukaan ei ilmoittaudu sen omistajaksi, tuosta pikkumustasta jaguaarista tulee anopin riemu.

Viikon päästä se pikkumusta sitten tuli meille kylään muutamaksi päiväksi. Tiitulla olikin tosissaan tekemistä, että pääsi sitä hetkeksi karkuun. Tiitulla paloi roppu kahdessa minuutissa, niin paljon liikaa energiaa tuossa mustassa katissa. Olihan se sen verran rähjä pikku otus. Mutta sehän vain halusi leikkiä ja leikkiä ja leikkiä ja durasel vaan jauhaa... Kunnes se pieni musta nukahti lähes kesken juoksun.

Huh huh. Neljän päivän jälkeen se lähti anopin helmaan ja siellä se on Siilinjärvellä tänäkin päivänä ja koko kylä tietää, ettei se ole ihan tavallinen katti, vaan ainakin joku marakatti. Siitä on tullut kirjaimellisesti todellinen anopin Mussukka ja lellikki. Hyvä niin.