| Juppi tuli meille 10.4.2004 |
 |
Se on rodullisen määrityksen mukaan todennäköisesti puhdas
norjalainen metsäkissa.
Joku oli vaan kyllästynyt siihen sen tultua
aikuiseksi ja se oli heitetty keskellä talvea pakkaseen.
Se oli
luurangonlaiha meille tullessaan. No, se ei ole
enää ongelma; pulska poika.
Juppi sai nimensä siitä, että se on niin
komea ja hieno poika. Se tykkää hienostella ja käveleekin niin
arvokkaasti.
Haimme sen eläinhoitolasta nimeltä Juppsguard. Eli siitä tuli inspiraatio Juppi-nimestä hienolle
pojalle. Tosin vasta myöhemmin totesimme nimen olevan myös Juppsguardin
omistajien sukunimi. Toivottavasti niin hyvän nimen antaminen myös
meidän Jupillemme ei heitä haittaa? Nykyään he Juppimme nimestä jo
tietävätkin.
Juppi on
muutenkin tosi erikoinen kissa
Juppi tottelee paremmin kuin moni koira.
Se on kotosallakin vapaana takapihalla ja pysyy siinä joitain
pieni poikkeuksia lukuun ottamatta. Nimittäin, jos se näkee
oravan, se pinkaisee sen
perään, mutta kun karjaisen, että tänne heti, se
pinkoo heti takaisin omalle takapihalle ja unohtaa
oravan. Emme koskaan jätä sitä ulos valvomatta.
Jatkuvasti joku on lähellä ja huolehtii, että se pysyy
omalla pihalla. Ikinä ei voi olla aivan varma mitä eläin saa
päähänsä, kun ei ihmisestäkään aina tiedä.
Ollessamme kesämökillä Juppi oli vapaana pihalla, tosin emme jättäneet sitä sielläkään vahtimatta, kuljimme kokoajan sen kintereillä. Minusta merkillistä on se, että kun menimme uimaan, se seurasi meitä rannalle ja kävi kiviportaisiin odottamaan kuin koira, kun sille sanoi: "Paikka." Se asettui maahan kuin koira ja sitten se odotti siinä aivan paikallaan ja vahti meitä siihen asti kunnes tulimme uimasta. Koko ajan se halusi nähdä missä me olemme ja odotti meitä paikallaan. Vasta sitten, kun tulimme takaisin järvestä, se alkoi kävellä hitaasti ja arvokkaasti meidän edellämme mökkiä kohti. Niin kuin kunnon koira ikään.