Tiitu tuli meille 31.7.2005

Tiitu on löytynyt jostain Mäntsälän navetasta, kun talon isäntä oli menossa kirveellä listimään navetasta löytyneitä pentuja. Kirjaimellisesti viimeisellä hetkellä pennut oli pelastettu kovalta kohtalolta. Eläinrakas ihminen otti ne saman tien hoiviinsa ja etsi niille kodit. Niinpä tämä Tiitu päätyi lopulta meille. Se on vastustamattoman ihana itikka!

Tiitu tai Iitu sai nimensä... Mistä lie? Ehkä siitä, kun se ääntelee kuin kumilelu: "Diiduu, diiduu". Tiitu ei kuitenkaan ole mikään perinteinen maatiainen ja siinä on havaittavissa jotain perimää jostain jalostetummasta kissarodusta. Tiitu on tavanomaista paljon pienempi ja sirompi, hyvin kaunis ja sulavalinjainen neiti. Tiitun turkki on aavistuksen pidempi ja olemus on siten hieman pehmoisen pörröinen. Tosin meille on ihan sama kaikki näiden kotikissojen sukujuuret. Niitä ei selville saa eikä sillä ole merkitystä. Hyviä kissoja.

Hankitaanko kolmas kissa?
Juppi oli alkanut jostain syystä muuttua selvästi apaattiseksi kevään jälkeen, kun alkuinnostus Viivin saapumisesta meille oli mennyt Jupilta ohi. Huomasimme, että Viivi oli rauhaa rakastavalle Jupille melkoinen stressitekijä. Aloin huolestua, sillä Jupin persoona oli ollut alunperin valoisa, leikkisä ja seurallinen, mutta nyt se oli alkanut häätää Viiviä sähisemällä pois ja pyrki välttämään Viivin seuraa.

Mieleeni tuli ajatus, että entäs jos energiaa pursuavalle Viiville hankittaisiin leikkikaveri, joka veisi Viivin mielenkiinnon toisaalle ja silloin Jupille tulisi hieman enemmän omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Mietin, jospa se auttaisi tasapainottamaan Juppia?

Aloimme etsiä kissanpentua
Pian löytyi perhe, joka oli ottanut suojiinsa navetasta löytyneen kissapoikueen, muutoin ne olisi lopetettu. Perhe etsi suurimmalle osalle pennuista kotia ja niin me lähdimme katsomaan, millainen se vihonviimeinen luovutettava pikku napero olisi. Pennuista oli pidetty hyvää huolta ja ihastuimme siihen välittömästi.

Tiitu lähti meidän mukaan. Automatkalla kotiin se oli tulla häkistä läpi. Silloin tuntui, että jaa-a, minkälainen riiviö siinä onkaan, mutta sehän on ollut oikein kiltti taapero. Mikä parasta, sillä on reilusti luonnetta ja juuri sellaisen vastuksen tarmopesä Viivi tarvitsee. Viiviä kun ei pidättele mikään ja se on mahdottoman energinen ja vahva. Näyttää, että se on saanut sopivan kaverin.

Juppi ja Tiitu

Juppi on lauman johtaja
Minä yllätyin, kun Juppi oli se ensimmäinen joka alkoi taas leikkiä. Juppi hyväksyi Tiitun oikeastaan kolmessa päivässä ja alkoi osoittaa halua leikkiä Tiitun kanssa. Kun Viivi näki, että Juppi hyväksyi Tiitun, Viivin asenne Tiitua kohtaan muuttui pian positiivisempaan suuntaan.

Viidentenä päivänä Viivi alkoi lopettaa sähinän ja yritti leikkiä Tiitun kanssa, mutta ei osannut aluksi käyttää voimiaan oikein. Viivin otteet olivat välillä liian rajuja ja silloin Juppi syöksyi paikalle ja ärähti kunnolla Viiville. Niin Viivi asettui ja muutti käytöstään hellempään suuntaan. Muutamia kertoja Juppi joutui paimentamaan Viiviä, kunnes Viivi oppi, että se saa selkäänsä pomolta, jos kiusaa pientä. Minun mielestäni tämä oli kerrassaan erikoista. Muutamien päivien kuluttua Viivi ja Tiitu ovat olleet parhaat kaverukset. Hulinaa riittää.

Olen oppinut Tiitun tulon myötä uutta kissojen käytöksestä. Juppi on osoittautunut niin ymmärtäväiseksi ja viisaaksi kissaksi, etten ole toista sellaista vielä tavannut. Nyt yhteiselo kolmestaan sujuu kissamaisen rauhaisasti, kunhan arvojärjestys ei unohdu. Juppi määrää tahdin, jos tytöt alkavat liikaa riehua.

Sopeutuminen vei jonkin aikaa
Muihin katteihin sopeutumiseen meni noin viisi päivää. Juppi hyväksyi Tiitun noin kolmessa päivässä, mutta Viivi, äkäpussi, sähisi Tiitulle pitempään. Sitten alkoi leikki. Ostin apteekista naamaferomonia. Semmoisen pistorasialaitteen. Voi hyvinkin olla, että siitä on ollut apua, kun sen pitäisi rauhoittaa kissojen stressitilaa.  Se osui puolivahingossa käteeni, kun etsin matolääkettä apteekin hyllystä.

Tiitu

Tiitu oli napakymppi
26.2.2007: Suunnitelma onnistui yli odotusten. Tiitu täydensi joukon niin, että Viivi sai riehuntakaverin ja jätti Jupin rauhaan. Jupista tuli taas leikkisä, kun Tiitu innosti senkin leikkimään. Näillä kolmella on nyt sopivasti rauhaa ja menoa. Just täydellistä.  Tai...

Paitsi, jos ei nyt puhuta siitä, kun Tiitulle tuli ensimmäinen ja viimeinen juoksuaika. Se leikkautettiin samantien, kun se oli mahdollista. En ole moista kissalla ennen nähnyt, vaikka kissojen kiima-ajan käyttäytymistä olen ennenkin nähnyt. Tiitu on pieni, mutta raivopäinen, kun sille päälle sattuu. Sen kiimassa kyllä sattui ja tapahtui. Se oikeastaan sekosi ja huusi kuin Siljan sumutorvi yötä päivää ja pissi pitkin seiniä... Käsittämätön ilmiö.

Viivi pelkäsi Tiitua leikkauksen jälkeen niin kauan kuin Tiitulla oli se sukkapuku päällä. Siihen asti Viivi rähjäsi, sähisi ja huitoi Tiitua. Ehkä Viiville tuli ahdistavat muistot omasta leikkausajasta mieleen ja reaktio oli sen mukainen?

Tiitu ei voinut käyttää kauluria ollenkaan. Siitä kohelluksesta ei tullut yhtään mitään ja sukkapuku oli sille ainoa toimiva vaihtoehto. Mutta oli senkin kanssa omat juttunsa. Se oli räätälöitävä justiinsa sopivaksi tai siitä ei ollut mitään hyötyä, koska Tiitu ylettyi nuolemaan mahaansa liian helposti, kun se on tuommoinen luikero.

Tiitun leikkaus helpotti
Leikkauksen jälkeinen kissojen elämä on ollut mukavaa. Leikkaus tasoitti Tiitun hormonit. Tiitusta tuli taas tavallinen Tiitu ja ihan yhtä kiltti kuin ennenkin, vaikka se on silti villi ja pöhkö. Juppikaan ei ole enää merkannut olohuoneen nurkkaa ja lelulaatikkoaan niin kuin ennen Tiitun leikkausta.

19.11.2007: Nyt on ilmennyt ongelmia. Ei kylläkään isoja. Viivi rähisee Tiitulle, kun Tiitulla on niin paljon energiaa. Ja jos Viiviä ei kiinnosta leikkiä se räjähtää Tiitulle. Emme vielä ole varmoja johtuu ongelma Viivin vaivoista. Sillä on kesällä todettu synnynnäinen fysiologinen anaalirauhasten  epämuodostuma. Rauhaset eivät tyhjene kunnolla, mikä aiheuttaa tukkeutumista, tulehdusta ja varmasti kipua. Kiusallista varmasti ja ehkä siitä tulee silloin hieman kärttyinen, kun jokin vaivaa.

Tiitulla on kesällä todettu valkuaista virtsassa. Aloimme kiinnittää huomiota siihen, että Tiitu joi vettä mielestämme tosi usein ja enemmän kuin muut kissamme. Sokeri-, munuaiset- ja maksa-arvot on tutkittu eikä niistä ole löytynyt vikaa, joten ilmiön syy on toistaiseksi avoinna. Tiitu on erittäin pirteä, vireä ja iloinen, joten mikä lienee. Se selviää joskus, jos selviää.

Sivun alkuun >