| Viivi tuli meille 7.2.2005 |
 |
Se vaikutti nuorempana aika paljon
suklaakilpikonna väritykselliseltä burmalta, mutta on siinä on selkeästi
jotain
muutakin rotua. Kun se kasvoi, niin kävi selväksi, että vaikka siinä on
vahvasti itämaisuutta ja burmankissan piirteitä ja muotoja, niin se on
sekarotuinen. Se on erikoisen hauska pakkaus. Se on silti erikoisen hauska pakkaus, mitä värivirheet ei paljon
haittaa. Vaikka sillä
olikin jo hoitopaikan antama nimi Ruusu, aloimme kutsua sitä Viiviksi, koska
sen naukuminen kuulosti meistä kuin se sanoisi: "Vii, vii." Ja
kuulostaa vieläkin.
Kissan lempeä ja
yöllistä huutoa
Viivin tultua meille, (7.2.2005), Juppi ja Viivi
ensin ihastuivat toisiinsa. (Sähinä lakkasi kolmessa päivässä.) Mutta sitten Viivillä alkoi kiima.
No ei hätää, Juppi on
leikattu jo ennen kuin se meille tuli. Kiima vain vaikutti siihen,
että
Viivi kyllästyi sulhaseen, joka ei saanut mitään aikaan. Semmoista
se.
Viivi sterilointiin melko nopeasti meille tulonsa
jälkeen ja kiimapillerit ja yölliset huudot unohtuivat pian.
Miltei olin jo unohtanut
miten sitä joutui valvomaan öitä, kun omat muksut olivat pieniä.
Nykyään sitä haluaa jo nukkua yönsä hyvin.
Lääkärissä käyntejä ja
korvatippoja
Pari viikkoa Viivin meille tulon jälkeen huomasin,
että Jupin korva kutisee ja siellähän se korvatulehdus majaili.
Tarkistin Viivinkin korvat. Ja niinpä, sielläkin se oli. Ruskeaa töhnää
ja kokkareita. Punkki ehkä? Ei kun lääkäriin ja siellä sitä ulvontaa ja
mourua riitti ihan kuorossa suin.
Jupilla oli bakteeritulehdus korvissa ja Viivillä
hiivaa. Viivi sai lapamatopiikin ja näytti temperamenttinsa sähäkästi.
Se näykkäsi raivoissaan minua kädestä (ei se sattunut).
Se ei ollenkaan
pitänyt siitä piikistä. Juppi parkui lattialla myötätunnosta ja huuteli
tuskastuneena lääkärille jotain kissan kielellä. En ymmärrä kissan
kieltä.
Korvien hoidoksi määrättiin punkkilääkitys, antibioottitipat. Ja, huh huh - kolme viikkoa aamuin illoin inhoja tippoja kissan korviin, sekös nyppi näitä sankareita.
Mietin, että mistä se korvatulehdus oikein tuli?
Viiviltä, ehkä? Viivi pesi aluksi Juppia innoissaan.
Se nuoli Jupin
korvia vähän väliä, ehkä siitä? Ehkä Viivillä oli korvapunkki ja se
tartutti Jupinkin.
Mene ja tiedä? Mutta kyllä se onneksi hoitui.
Viivin leikkaus meni hyvin
Viiville tehtiin keväällä 2005 sterilointileikkaus,
josta se toipui hyvin. Ärsyttävät tikit ja inhottava tötterö sekä
sukkapuku
ovat historiaa. Tosin Tiitu saa ne aikanaan käyttöönsä. Aiomme
leikkauttaa Tiitunkin, kun se on ajankohtaista.
Muutaman päivän leikkauksen jälkeen Viivi oli hieman kuumeisen tai särkyisen oloinen, mutta söi aika hyvin, joten ei kai se sitten ollut hirveän kipeä.
 |
Yäk, mikä tötterö!
Tötterön pitämisestä ei tullut mitään. Se
peruutti sen kanssa, tippui tuoleilta ja tökkäsi sen
hiekkalaatikon kakkaan. Se oli pakko ottaa pois. Sitten Viiville
kokeiltiin sukkapukua.
Kokeilimme ensin apteekista ostettavaa sideharsoputkea, mutta ei
se tuon luikurin päällä pysynyt, joten teimme lasten pienistä
kalsareista sille muodikkaan kotelomekon. Se osoittautui
parhaaksi kokeillusta vaihtoehdoista.
Vaikka mekko oli vaihtoehdoista paras, silti Viivi tepasteli se päällään
joko suorin tönkköjaloin tai selkä
notkolla, vatsa lattiaa laahaten ja ravisteli takajalkojaan
toivoen, että se riepu putoaisi pois. Eli ei se oikein ollut mieleinen.
Video
Tässä on
linkki
lyhyeen videopätkään,
jossa on kuvattu Viivin köpöttelyä mekossa.
Harmi, että videon laatu on
tosi surkea, mutta on se sentään "liikkuvaa kuvaa".
Ja ehkä joskus saan liitettyä tähän toisen videon josta näkee, kun Juppi tulee syömään
Viivin kupilta, ja syö kuin Karvinen.
Viivi saa toisen kupin ja Juppi syö senkin ja Viivi saa
kolmannenkin kupillisen ja tulee kylläiseksi.
Kissojen touhuja
Juppi oli varsin ihmeissään, kun Viivi ei leikkinyt
toipilasaikanaan sen kanssa eikä välittänyt
Jupista pätkääkään. Viivi vain nukkui, vaikka Juppi vähän väliä
yritti saada kaveriaan innostumaan leikkimisestä.
Nyt kun leikkauksesta on kulunut jo
melkein kolme viikkoa, putkilopuku on poissa ja meno tosi
riehakasta.
Sitten eräänä aamuna totesimme, että kissoilla oli ollut yöllä tosi kivaa.
Keittiön roskiskaappi oli auki ja roskisämpärit olivat kaapissa
ylösalaisin. Olohuoneen matot olivat kasassa ja nojatuolit
olivat liikkuneet uusiin paikkoihin sekä kissojen lelut
olivat pitkin poikin parkettia. Viivi oli siis toipunut hyvin ja
sehän oli Jupista hauskaa.
 |
Viivi-vintiö
Muut kissat, paitsi Juppi, ovat valjaissa.
Paitsi vain sen yhden kerran, kun mökillä
pidimme Viiviä jonkin verran vapaana, kuitenkin tarkan valvonnan alaisena,
että se sai toteuttaa mielipuuhiaan. Niitä ovat hiiri- ja sisiliskojahti
mökin edustalla, puihin hyppeleminen ja kiipeily sekä sorsa
poikueen vakoileminen. Viiviin ei ole ihan luottamista, sillä on
liian utelias luonne vapaana pidettäväksi, eikä se silloin halua
kuulla eikä nähdä jos joku sitä komentaa.
Voi että, kun ne sorsat härnäsivät Viiviä. Ne pyörivät niin lähellä, mutta silti niin kaukana, ettei Viivi ylettynyt. Viivi päätti kastella jopa varpaansa ja kahlasi pienelle kivelle, mutta sitten kantti petti. Vesi oli sille vintiölle liian märkää! Ja sorsia varmaan nauratti.