|
Pöntön ajatuksia akvaariosta Olen tullut siihen tulokseen, että kalat osaavat uida ja hyvin osaavatkin. Niillä on luontainen taipumus pysyä vedessä, mikä sinänsä on hyvä juttu, koska kuivalla maalla ne eivät kauaa pärjäisi. Senkin olen huomannut. Minä en pärjäisi veden alla yhtä pitkään. En ainakaan meidän akvaariossa, jota pitäisi pestä huomattavasti useammin. Tämä kaikki on oikeastaan käynyt hyvin selväksi akvaariota tuijottaessani. |
Mitä meillä kerran oli akvaariossa, kun oli akvaario...
Vilinää akvaariossa
Akvaariostani löytyy
taistelukaloja (urokset erikseen), taistelukalanaaraita, neontetroja, plätyjä, mustatetroja, kolumbian tetroja, keltabarbeja, kuparimonneja ja semmoinen joku
rumiluksen näköinen täplämonni ja kotiloita.
 |
 |
 |
| Iso on kolumbian tetra | Kolumbian tetra | Mustatetra |
 |
 |
 |
| Mustatetra | Rumilus ylösalaisin | Keltabarbi hämärässä |
 |
Kuparimonni on
piilossa akvaarion pohjalla. Sitä saa etsimällä etsiä että sen siltä
löytää. Välillä se vilahtaa ylös pintaa happea haukkaamaan ja saman tien
se puhjahtaa takaisin pohjalle piiloon. Kuparimonnit syövät levää ja ovat hyödyllisiä kaloja akvaariossa. Hyvissä olosuhteissa monnit voivat hyvin ja kasvavat verraten suuriksi, että kannattaa huomioida sekin tulevaisuutta ajatellen. Viereinen kuva tulee valoisammaksi kun vedät hiirellä kursorin sen päälle. |
|
| Valaistu kuparimonni |
Taistelukaloja
Oskari on taistelukalauros, jonka lempipuuha on paistatella päivää
akvaarion pintakasvillisuuden seassa.
Uroksella on aina näyttävä väritys ja komeasti hulmuava pyrstö. Naaras on väriltään syvän punainen.
Oskarilla oli seuranaan
kolme taistelukalanaarasta, jotka kuitenkaan eivät sopeutuneet uroksen
seuraan, sillä naaraat ajoivat sitä takaa hullun lailla.
Ilman toisen sukupuolen
seuraa, taistelukalat ovat mukavia ja leppoisia kaloja. Ne sallivat
usein jopa silittämisen.
Jouduimme siirtämään naaraat muualle uroksen läheisyydestä. Ja siitä
seurasi ensimmäisen uroksen kuoleminen, joko ikävään tai stressiin.
|
|
|
|
|
|
|
| Kotilosivulle > |